Kukkasipulien aikaa...

Vuosivuodelta perennapenkki muuttaa muotoaan, mutta sipulikukat on ja pysyy. Olen osan nostanut kesällä pois penkeistä. Kenkälaatikot ovat oiva säilytyspaikka sipuleille. Osan olen tuunannut ja tärkeintä on laittaa nimilaput laatikkoon. Minä en ainakaan tunnista sipulin ulkomuodosta kaikkia mitä ovat...

Tulppaani Orange Angeligue sekä Monarch sopii kauniisti havujen seuraan. 

Liljat oli kadonneet muutosten seurauksena. Valintana tällä kertaa  valkoista ja tummaaroosaa.

Libanoninlaukka sekä keltalaukka joka on uusi tuttavuus tältä kesältä. Sievä pieni laji joka kukkii alkukesästä.

Ikkunanpesua

Rakastan ikkunanpesua kiireettömänä sunnuntai aamuna. Vuodenaikojen mukaan laitan ikkunan väliin jotain piristystä. Tällä kertaa värinä turkoosit Indiskan mukit...iltojen pimetessä kynttilä lähettää terveisen kadulla kulkijalle.

Tomaattini

Elämäni ensimmäiset, mutta ei viimeiset tomaatit jotka kasvattanut. Vielä tänään runsaasti kypsymässä mikä harmi, kun eivät millään ehdi kasvaa edes tarpeeksi suuriksi. Osan kypsytin käärittynä paperiin kera omenan..ehkä ensi kesällä teen pienen kasvihuoneen. Kaikki tarvittavat välineet löytyy, joten ei tarvitse kun kasata tai no hiukan enemmän taitaa tekemistä löytyä. Nämä oli avomaatomaattia. Hyvin tuettuna aurinkoisessa paikassa oli helppo kasvattaa.

Herukan istutusta mökille

Olihan haasteellista istutuskuopankaivaminen...pientä ja vähän suurempaa kiveä löytyi ihan kahden ylimääräisen kahvitauon verran. Mustaherukan taimet oli sen verran venähtäneet, että puutarhurin suosituksesta istutan 30 cm syvempään kun juuripaakku on. Tein kohopenkin johon on tuet myös helppi kiinnittää.

Luonnonantimista talven ruokahetkiin

Tänä syksynä oikein innolla keitelty puolukasta kaikenlaista...yllättävän hyvää tuli myös puolukka porkkanahyytelöstä johon käytin steviaa makeuttamaan. Siinä pitää vain olla hyvin tarkkan, jotta ei mene liikaa. Hyvin pestyihin lasipurkkeihin jotka lämmitän uunissa 125 asteessa. Onneksi jääkaapissa on tilaa jossa odottavat siirtymistä perheenjäsenten ruokapöytään.

Ruukkuihin syysistutuksia luonnosta

Alkusyksyn löytöjä kuistille pikaisesti kerättynä...

Karhu samalla mättäällä

Ehdin jo ihmetellä jälkiä ennen kun ymmärsin niiden kuuluvan melkein naapurille. Vuosia on tiedetty karhujen viihtyvän lähellä ja on poikasia jokunen kerta myös nähty istuessa autossa turvallisesti.

Ei tästä kyllä mitään tainnut löytyä...minulla oli parempi tuuri puolukoiden suhteen tänä vuonna.

Näitä jälkiä mitaillessa ja netistä tutkiessa lopputulos oli, että vajaa kaksisataa kiloinen jöllikkä.

Viisikymmentä metriä mökistä me tepastellaan onneksi eri aikaan...