Marjakasveja sarjaa...

Tuleekohan tästä mitään...

Oma vielä odottaa päätyä tähän tulokseen...

Pohjoisamerikkalainen ”saskatoon” on marjanviljelyyn erityisesti jalostettu tuomipihlaja. Tämä valkokukkainen pensas tai pikkupuu on samalla puutarhan koristekasvi. Täysin terveet tuomipihlajat sopivat luonnonmukaiseen viljelyyn. Lajikkeet ovat itsepölytteisiä, joten yksikin pensas tuottaa satoa.

Käyttö: Loppukesällä kypsyvät makeat, tummansiniset marjat tuovat mieleen mustikat. Tuomipihlajia kutsutaankin intiaanien mustikkapuiksi. Marjat katoavat lintujen suihin, ellei marjoja poimita pian niiden kypsyttyä. Ne soveltuvat parhaiten hilloksi ja mehuksi yhdessä muiden marjojen kanssa.
Kukinta: Valkoiset, tuomea muistuttavat kukkatertut puhkeavat touko–kesäkuussa.
Kasvupaikka: Aurinko, tuore, keski–runsasravinteinen, läpäisevä ja hyvin kalkittu (pH 6–6,5). Aurinkoisella paikalla marjoista tulee maukkaimmat.
Hoito: Liian korkeiksi ja vaikeasti poimittavaksi kasvavia lajikkeita kannattaa leikata säännöllisesti. Vanhaa, vähintään viisivuotiasta pensasta, aletaan nuorentaa poistamalla vanhimpia oksia vaikkapa joka keväänä ennen silmujen avautumista. Kun et anna versojen kasvaa 2–2,5 senttiä paksummiksi, pensas tuottaa runsaasti satoa joka kesä ainakin 30 vuoden ajan.
Taimiväli: noin 2,5 metriä ryhmissä tai riveissä.

Joskus radiossa kuutin saskatoonin kokeilusta yliopistossamme ja päätin kokeilla.